Urajiro

Japanilaisten rotujen arvosteluissa vilahtaa usein sana urajiro. Mitä se oikein tarkoittaa?

Urajiro on yksi japanilaisten alkuperäisrotujen eli nihon ken -rotujen värityksen erityispiirteistä. Se näkyy erityisesti punaisten koirien vaaleana kuonon sivujen, poskien, rintakehän, vatsan ja raajojen sisäpintojen värityksenä. Myös brindle-koirilla on urajiro, vaikka se ei aina erotu yhtä selvästi kuin punaisella koiralla.

Urajiro ei kuitenkaan tarkoita mitä tahansa valkoista merkkiä koiran turkissa. Sen sijainti, laajuus ja sulautuminen muuhun väritykseen ovat merkityksellisiä rodun alkuperäisen ulkomuototyypin kannalta. Japanilaisen koiran turkkia tarkasteltaessa onkin tärkeää erottaa toisistaan urajiro, muut vaaleat merkit ja epätoivottavat valkoiset kuviot.

Japaninkielinen sana urajiro viittaa vaaleaan tai valkoiseen väritykseen koiran alapuolella. Urajiroa kuvataan usein vastavarjostukseksi (countershading): koiran alapuoli ja tietyt kasvojen alueet ovat vaaleammat kuin muu turkki. Kyse ei siis ole vain satunnaisista valkoisista karvoista, vaan tietyille alueille sijoittuvasta värityksestä.

NIPPO:n arvosteluohjeissa urajiroksi luokitellaan vaalea karvoitus seuraavilla alueilla:

• Kuono ja posket: vaaleaa väritystä kuonon sivuilla ja poskissa
• Leuan alapuoli ja kaula: vaalea väritys jatkuu leuan alta kaulalle
• Rintakehä ja vatsa: vaaleaa karvoitusta rintakehän alaosassa ja vatsan alueella
• Eturinta: vaaleaa saa ulottua olkanivelen tasolle, mutta sen ei tulisi levitä laajasti olkapäiden päälle
• Raajojen sisäpinnat: eturaajoissa kyynärpäihin ja takaraajoissa polviin saakka
• Hännänpää: myös hännän kärjen vaalea väritys kuuluu urajiroon

Urajirolle on ominaista asteittainen siirtyminen pääväristä vaaleaan. Sen ei tulisi näyttää siltä, että koiran turkkiin olisi piirretty tarkkarajaisia valkoisia sukkia tai suuria irrallisia laikkuja.

JACA eli Japanese Akita Club of America on julkaissut kuvitetun oppaan tuomareille akitan arvosteluun. Oppaassa lukee vapaasti englannista käännettynä näin:

" Urajiro: Valkoinen tai kermanvärinen alapuoli punaisella tai brindlellä akitalla, on yleinen myös kaikilla nihon ken roduilla kuten shiballa, kainkoiralla, shikokulla jne.

Punaisella koiralla urajiro alkaa kasvojen alueen alaosasta kaulan etuosaa, rintaan, raajojen sisäosiin ja häntään. Myös valkoista voi olla hännässä ja jaloissa. On miellyttävää, mikäli punaista on myös jalkojen etupuolella, mutta punainen voi alkaa myös kyynärnivelen tasalta.

Brindlellä koiralla urajiro ei välttämättä ole niin selkeä kuin punaisilla, mutta kuten japanilainen tuomari saattaa sanoa, sen täytyy pukea koiraa. On standardiin sopivaa, mikäli brindlellä on valkoinen piirto kuonosta otsan alaosaan. Valkoinen on hyväksyttävää myös kaulan etupuolella, rinnassa, jaloissa ja tassuissa."

Urajiroa arvioitaessa ratkaisevaa ei ole ainoastaan vaalean värin määrä, vaan myös sen sijainti ja muoto. On syytä olla tarkkana: urajiroksi luokiteltava vaalea väritys ei ole sama asia kuin laaja valkoinen kaulus, piirto tai suuret valkoiset laikut rungossa. Urajirokin voi olla liian laaja.

Mitä nämä kaikki kuvaukset sitten tarkoittavat käytännössä ja miltä se oikeasti näyttää?

Oikeassa elämässä hyvä esimerkkipari lienee punainen shiba ja suomenpystykorva.

Värigenetiikaltaan punainen shiba ja suomenpystykorva ovat varsin samankaltaisia:  AyAy, BB, EE, SS, kk, mutta erottavana tekijänä on urajiro, jonka periytymistä ei vielä tunneta.

Entä brindlet sitten?

Urajiro vaikuttaa mustien brindleraitojen alla olevaan punaiseen väriin. Se, minkälainen  brindleakita on kyseessä, vaikuttaa urajiron näkyvyyteen. Todella tummilla brindleillä, joilla on paljon mustaa raitaa, tai ns. hopeabrindleillä, joiden punainen pigmentti on vaalentunut lähes valkoiseksi, voi olla haasteellista havaita, missä urajiro oikein menee. Brindlellä taas huomaa helpommin, mikä vaalea on urajiroa ja mikä on oikeasti valkoinen laikku koiran turkissa. Kuvissa olevien koirien rinnassa ja tassuissa näkyvä valkoinen ei siis ole urajiroa. Kun katsotaan kaulasta hieman lapaa kohden, huomataan, että vaalea karva raitojen välissä alkaa muuttumaan punertavaksi. Se on urajiroa. Sama ilmiö nähdään myös kasvoissa, raajoissa ja vatsassa, ihan kuten punaisellakin koiralla. 

NIPPO:n ohjeissa urajiroa pidetään nihonken-rotujen tunnusomaisena piirteenä, mutta samalla niissä painotetaan, ettei vaalean karvoituksen tulisi levitä liian laajalle. Raajojen selvä pilkutus voi myös vaikuttaa arvosteluun.

Koirien turkin väri muodostuu useiden geenien yhteisvaikutuksesta. Urajiroa muistuttavaa vaaleaa vastavarjostusta esiintyy myös muilla koiraroduilla, mutta nihon ken -rotujen jalostuksessa sitä on suosittu rodulle tyypillisen ulkomuodon osana.

Urajiron taustalla olevaa yksittäistä geeniä ei ole pystytty varmasti määrittämään. Ilmiön on arvioitu liittyvän pigmentin voimakkuuteen vaikuttaviin geneettisiin tekijöihin. Siksi urajiron periytymistä ei pidä käsitellä yksinkertaisena ominaisuutena, jossa yksi geeni yksin määrittää vaaleiden alueiden sijainnin ja laajuuden. Emme tiedä miten urajiron intensiivisyys periytyy, miksi jotkin koirat ovat todella laajalta alueelta vaaleita, mutta toiset taas ei. Yhden teorian mukaan (kurkkaa myös blogiteksti Akitojen genetiikkaa!) genotyypiltään E/e koirien (eli akitojen valkoista väriä kantavien) urajiro-merkit ovat laajempia kuin E/E punaisten. Urajiro vaikuttaa vain punaiseen pigmenttiin, eli esimerksi black tan shiboilla urajiro on nähtävissä vain tan merkeissä. Resessiivinen keltainen e/e on akitana ilmiasultaan valkoinen koira ja urajiro ei luonnollisesti ole nähtävissä näissä yksilöissä. Vaikka urajiro voi olla lähes valkoista, se ei ole sama asia kuin valkokirjavuus (white spotting), joka johtuu pigmentin todellisesta puuttumisesta, tai domino-väritys (jota tavataan esimerkiksi siperianhuskylla ja alaskanmalamuutilla), joka voi vaalentaa feomelaniinia ja vähentää osaa eumelaniinipigmentistä.

Kuvissa nähdään kaksi eri black tan rotua: shiba ja rottweiler. Näin vierekkäin urajiron ero on selkeä: shibojen punaiset alueet ovat tasaisesti vaalentuneet urajiron "sääntöjen" mukaan, eikä urajiro vaikuta mustaan pigmenttiin.

Eri nihon ken roduilla urajirot poikkeavat toisistaan, mutta perjaate on kuitenkin sama. Tässä aihe kuitenkin käytynä lähinnä akitaesimerkein. 

Käytännössä jalostuksessa on hyödyllistä tarkastella vanhempien ja lähisukulaisten väritystä sekä jälkeläisten vaihtelua. Pelkkä vanhempien ulkonäkö ei kuitenkaan anna täydellistä varmuutta yksittäisen pennun lopullisesta värityksestä.

Japanilaisten alkuperäisrotujen kohdalla urajiro on hyvä esimerkki siitä, kuinka tarkasti rotutyyppi voi näkyä pienissäkin ulkomuodon yksityiskohdissa. Sen ymmärtäminen auttaa arvioimaan koirien väritystä rotutyypin, ei pelkästään visuaalisen näyttävyyden näkökulmasta.