Terveystarkastus

Koira voi olla iloinen, aktiivinen ja hyväruokainen, vaikka sen elimistössä olisi jo kehittymässä jokin sairaus. 

Kaikki terveysongelmat eivät aiheuta selvästi havaittavia oireita heti alkuvaiheessa, eikä koira välttämättä osaa ilmaista kipua tai huonovointisuutta tavalla, jonka omistaja tunnistaisi helposti.

Moni koiranomistaja hakeutuu eläinlääkäriin vasta silloin, kun koiran kunnossa tapahtuu selkeä muutos. Tää on ymmärrettävää, sillä hyväkuntoista koiraa ei välttämättä tule ajatelleeksi eläinlääkärin asiakkaana. Koiran terveyden seuranta ei kuitenkaan tarkoita pelkästään oireisiin reagoimista. Ennaltaehkäisevällä terveydenhoidolla, mahdollisesti säännöllisillä terveystarkastuksilla ja omistajan tekemillä havainnoilla, on tärkeä merkitys.

Koiran elimistö pystyy usein sopeutumaan vähitellen kehittyviin muutoksiin. Siksi sairauden alkuvaiheessa koira voi käyttäytyä lähes normaalisti, vaikka jokin elimistön toiminta olisi jo muuttunut. Esimerkiksi tietyt munuaissairaudet voivat edetä pitkään ennen kuin omistaja huomaa selvän muutoksen koiran voinnissa. Myös sydänsairauksissa oireet voivat ilmaantua vasta sairauden edettyä pidemmälle. Hormonaaliset häiriöt, jotkut kasvaimet ja hitaasti kehittyvät nivelvaivat voivat niin ikään jäädä alkuvaiheessa huomaamatta.

On tärkeää ymmärtää, ettei koiran normaali ruokahalu, leikkisyys tai lenkkeilyhalu yksinään takaa sitä, että kaikki sen elimistössä toimii normaalisti.

Koirat myös yksilöinä eroavat toisistaan siinä, kuinka selvästi ne ilmaisevat kipua tai epämukavuutta. Yksi koira saattaa alkaa ontua jo lievän kivun vuoksi, kun taas toinen jatkaa liikkumista muuttuneesta tilanteesta huolimatta. Kipu voi näkyä myös hienovaraisemmin, esimerkiksi haluttomuutena hypätä autoon, vaikeutena nousta makuulta tai kosketukseen suhtautumisen muutoksena.

Säännöllisen terveydentilan arvioinnin tarkoituksena on muodostaa käsitys koiran normaalista tilanteesta ja tunnistaa mahdolliset muutokset. Kun koiran aiempi terveydentila tiedetään, uusien löydösten merkitystä voidaan usein arvioida paremmin.

Terveystarkastus ei kuitenkaan ole takuu siitä, ettei koiralla olisi sairautta. Kaikki sairaudet eivät näy perustutkimuksessa, verikokeissa tai muissa yksittäisissä tutkimuksissa. Tarkastuksen laajuus ja tarvittavat lisätutkimukset valitaan aina koiran yksilöllisen tilanteen perusteella. Kliininen tutkimus on usein terveystarkastuksen lähtökohta. Se tarkoittaa koiran tutkimista eläinlääkärin vastaanotolla ilman, että arvio perustuu pelkästään laboratoriotuloksiin tai kuvantamiseen.

Tutkimuksen aikana eläinlääkäri arvioi koiran kokonaisuutta, kuuntelee omistajan havaintoja ja etsii mahdollisia merkkejä sairaudesta. Koiran paino on hyödyllinen terveydentilan seurannan mittari, mutta yksittäinen punnitustulos ei kerro koko totuutta. Olennaista on myös se, miten paino on muuttunut ajan mittaan. Tahaton laihtuminen voi liittyä esimerkiksi ruoansulatuskanavan ongelmiin, aineenvaihdunnan häiriöihin tai muihin sairauksiin. Vastaavasti painonnousu voi johtua liiallisesta energiansaannista, vähäisestä liikunnasta tai joissakin tapauksissa terveydellisistä tekijöistä. Pelkkä paino ei myöskään kerro onko koiran kehonkoostumus sopiva. Siksi arvioinnissa huomioidaan kehon rasvamäärä ja lihaskunto. Kaksi samanpainoista koiraa voi olla rakenteeltaan ja terveydentilaltaan hyvin erilaiset

Erityisesti ikääntyvillä koirilla lihasmassan väheneminen voi olla tärkeä havainto, vaikka paino ei muuttuisi merkittävästi. (Ikääntyvän koiran elämään palataan vielä myöhemmin uuden blogitekstin muodossa!)

Alla WSAVA:n ohje lihaskunnon luokitteluun. Arvioinnissa otetaan huomioon päälaen, lavan, selän ja reiden lihakset.

Eläinlääkäri kuuntelee sydämen ja keuhkojen äänet stetoskoopilla. Tutkimuksessa voidaan havaita esimerkiksi sydämen sivuääniä, rytmin poikkeavuuksia tai hengitykseen liittyviä poikkeavia ääniä. Sivuääni ei automaattisesti tarkoita vakavaa sydänsairautta, mutta se voi olla syy lähteä jatkotutkimuksiin. Toisaalta normaali kuuntelulöydös ei sulje pois kaikkia sydänsairauksia. Mikäli oireet tai tutkimuslöydökset antavat aihetta epäillä sydänsairautta, eläinlääkäri voi suositella esimerkiksi sydämen ultraäänitutkimusta, EKG-tutkimusta tai muita tilanteeseen sopivia tutkimuksia.

Hengitystiheys ja hengityksen vaivattomuus ovat tärkeitä arvioinnin kohteita. Omistaja voi seurata koiran hengitystä kotona erityisesti silloin, jos eläinlääkäri on suositellut sitä osana sairauden seurantaa.

Silmistä arvioidaan esimerkiksi niiden ulkonäköä, eritettä, punoitusta ja mahdollisia kipuun viittaavia muutoksia. Siristely, runsas kyynelvuoto tai silmän samentuminen voivat olla merkkejä ongelmasta, joka vaativat lisätutkimista kuten silmäpeilauksen tai gonioskopian.

Korvista tarkastellaan muun muassa punotusta, eritettä, hajua ja tulehdukseen viittaavia muutoksia. Pään ravistelu ja korvien raapiminen voivat liittyä esimerkiksi tulehdukseen, loisiin tai muuhun korvakäytävän ärsytykseen. Korvaongelmien syytä ei aina voida päätellä pelkästään ulkoisesta tarkastelusta. Tarvittaessa korvakäytävä tutkitaan otoskoopilla ja eritteestä otetaan näyte mikroskooppista tutkimusta varten.

Koiran suun terveys vaikuttaa sen hyvinvointiin merkittävästi. Hammaskivi, ientulehdus, hammasmurtumat ja muut suun ongelmat voivat aiheuttaa kipua, vaikka koira jatkaisi syömistä normaalisti. Koiran haluttomuus pureskella kovia herkkuja, pahanhajuinen hengitys, kuolaaminen tai ruoan pudottelu suusta voivat viitata suun ongelmaan. Oireita ei kuitenkaan aina ole helppo havaita. Tavallinen suun tarkastus auttaa tunnistamaan näkyviä muutoksia, mutta kaikkia hammasvaurioita tai hampaan juuren ongelmia ei voida arvioida luotettavasti pelkästään hereillä tehtävässä tutkimuksessa. Tarvittaessa eläinlääköri suosittelee tarkempaa tutkimusta ja hammasröntgenkuvausta. Paras ennaltaehkäisevä hoito on hampaiden harjaus!

Ihon ja turkin kunto voi antaa vihjeitä koiran yleisestä terveydestä. Kutina, karvanlähtö, hilseily, ihon punoitus ja toistuvat tulehdukset voivat liittyä esimerkiksi loisiin, allergioihin tai muihin iho-ongelmiin.

Eläinlääkäri voi myös tunnustella imusolmukkeita ja arvioida, ovatko ne kooltaan tai rakenteeltaan poikkeavia. Suurentuneet imusolmukkeet voivat liittyä moniin eri syihin, kuten tulehduksiin, immuunijärjestelmän reaktioihin tai kasvaimiin. Pelkkä suurentuminen ei siis vielä kerro syytä.

Jos iholta tai ihonalaiskudoksesta löytyy patti, sen luonnetta ei voida luotettavasti määrittää pelkän ulkonäön tai tunnustelun perusteella. Eläinlääkäri voi suositella esimerkiksi ohutneulanäytettä, koepalaa tai koko patin poistoa löydöksen laadun selvittämiseksi patologilla. Mahan palpaatio, eli tunnustelu, voi auttaa havaitsemaan kipua tai muita poikkeavia löydöksiä.

Tuki- ja liikuntaelimistön tutkimuksessa arvioidaan koiran liikkumista, nivelten liikkuvuutta ja mahdollisia kipureaktioita. Ontuminen ei aina ole jatkuvaa, minkä vuoksi omistajan kotona kuvaamat videot voivat olla eläinlääkärille hyödyllisiä. Esimerkiksi polvilumpion sijoiltaanmeno voi näkyä vain ajoittaisena ontumisena.

Koiran terveydentilan arvioinnissa on tärkeää huomioida myös sen käyttäytyminen. Haluttomuus hypätä, portaiden välttely tai tavallista hitaampi liikkeelle lähteminen voivat olla merkkejä kivusta, vaikka koira liikkuisi vastaanotolla melko normaalisti.

Virtsanäyte täydentää monissa tilanteissa koiran terveydentilan tutkimista. Se voi olla hyödyllinen esimerkiksi silloin, kun epäillään virtsatieongelmaa kuten tulehdusta tai virtsakiviä, arvioidaan munuaisten toimintaa tai selvitetään lisääntynyttä juomista ja pissaamista. Virtsanäyte voidaan ottaa vapaastilaskettuna tai katetroimalla, mutta luotettavin tulos saadaan kystosenteesilla eli näytteen otolla vatsapeitteiden läpi suoraan rakosta ultraääniohjauksella.

Virtsasta voidaan tutkia esimerkiksi sen väkevyyttä, pH-arvoa, proteiiniarvoa, glukoosia, verta ja muita aineita. Näytettä voidaan tutkia myös mikroskooppisesti, jolloin voidaan etsiä esimerkiksi soluja tai kiteitä. Virtsan väkevyys auttaa arvioimaan, miten munuaiset pystyvät väkevöittämään virtsaa. Tulosta ei kuitenkaan tulkita irrallaan muusta terveydentilasta, sillä esimerkiksi nesteytys ja muut sairaudet vaikuttavat siihen. Virtsassa havaittu veri voi liittyä esimerkiksi virtsateiden tulehdukseen tai virtsakiviin. Jos epäillään bakteeriperäistä virtsatieinfektiota, eläinlääkäri voi suositella virtsaviljelyä. Sen avulla voidaan selvittää, kasvaako näytteessä bakteereita ja millaiset antibiootit ovat mahdollisesti tehokkaita niitä vastaan. Virtsanäyte on erityisen hyödyllinen muistutus siitä, ettei yksittäinen tutkimus anna koko kuvaa koiran terveydestä. Verikoe ja virtsanäyte vastaavat osittain eri kysymyksiin, ja niiden yhdistäminen voi olla perusteltua tilanteen mukaan.

Ulostenäyte voi olla tarpeen esimerkiksi silloin, kun koiralla on pitkittynyttä ripulia, laihtumista tai muita suolistoon liittyviä oireita. Sillä voidaan tutkia esimerkiksi tiettyjen suolistoloisten esiintymistä.

Kaikkia suolistosairauksia ei kuitenkaan voida selvittää yhdellä ulostenäytteellä. Tutkimusmenetelmä ja näytteiden määrä valitaan sen mukaan, mitä epäillään. Joskus tarvitaan useampi näyte eri päiviltä, koska kaikkia loisia tai niiden osia ei erity ulosteeseen tasaisesti.

Pitkittyneiden ruoansulatuskanavan oireiden syynä voi olla monia muitakin tekijöitä kuin loiset. Eläinlääkäri voi tilanteen mukaan suositella esimerkiksi verikokeita, kuvantamista, ruokavaliokokeilua tai muita tutkimuksia.

Myös koiran madotus- ja loishäätöhistoria, ruokavalio, matkustaminen ja kontaktit muihin eläimiin voivat olla tärkeitä taustatietoja.

Kliininen tutkimus ja laboratoriokokeet eivät aina riitä sairauden syyn selvittämiseen. Joskus tarvitaan kuvantamista tai muita kohdennettuja tutkimuksia.

Röntgenkuvaus voi auttaa esimerkiksi luuston, nivelten ja rinta- ja vatsaontelon tutkimisessa. Ultraäänitutkimuksella voidaan arvioida muun muassa vatsaontelon elimiä ja niiden rakennetta.

Tutkimusten avulla voidaan löytää muutoksia, jotka eivät näy ulospäin tai joita ei voida todeta pelkällä tunnustelulla. Kaikki rakenteelliset muutokset eivät kuitenkaan tarkoita sairautta, ja löydösten merkitys arvioidaan aina kokonaisuuden perusteella.

Esimerkiksi koiran vatsan tunnustelu voi olla normaali, vaikka ultraäänitutkimuksessa havaittaisiin muutos sisäelimessä. Vastaavasti kuvantamisessa näkyvä löydös voi joskus olla sattumalöydös, joka ei selitä koiran oireita.

Joissakin tilanteissa tarvitaan myös kudosnäytteitä, bakteeriviljelyjä, hormonitutkimuksia tai muita laboratoriotutkimuksia. Tutkimuksia ei ole tarkoituksenmukaista tehdä summittaisesti, vaan niiden pitäisi vastata johonkin koiran terveyteen liittyvään kysymykseen ja edetä järjestelmällisesti.

Koiran terveyden seuranta ei ole samanlaista kaikissa elämänvaiheissa.

Pennun terveyttä seurataan kasvun, rokotusten, loishäädön, ravitsemuksen ja muun ennaltaehkäisevän terveydenhoidon yhteydessä.

Kasvun aikana voidaan havaita esimerkiksi purentaan, luuston kehitykseen tai liikkumiseen liittyviä ongelmia. Pennun kasvua ja kehon kuntoa on tärkeää seurata, sillä liian nopea kasvu ja epätasapainoinen ravitsemus voivat olla haitallisia etenkin suurikokoisilla roduilla.

Pennun terveystarkastus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokaiselle pennulle pitäisi tehdä laaja laboratoriopaketti. Lisätutkimusten tarve arvioidaan yksilöllisesti.

Tarkastuksen yhteydessä voidaan keskustella esimerkiksi painonhallinnasta, ruokinnasta, hammashoidosta, liikunnasta, loistorjunnasta ja rodulle tyypillisistä terveysriskeistä.

Aikuisella koiralla terveystarkastuksen tavoitteena on seurata yleistä terveydentilaa ja tunnistaa mahdolliset muutokset. 

Oireettomalle aikuiselle koiralle ei ole automaattisesti tarpeen tehdä kaikkia mahdollisia verikokeita. Eläinlääkäri voi kuitenkin suositella laboratoriotutkimuksia koiran taustan ja riskitekijöiden perusteella.

Ikääntyessä esimerkiksi nivelvaivojen, hammassairauksien, sydänsairauksien ja tiettyjen sisäelinsairauksien todennäköisyys voi kasvaa.

Vanheneminen ei itsessään ole sairaus, mutta kaikkia ikääntymiseen liittyviä muutoksia ei pidä pitää väistämättöminä. Muutokset liikkumisessa, painossa, juomisessa, virtsaamisessa tai käyttäytymisessä kannattaa ottaa puheeksi eläinlääkärin kanssa.

Ikääntyvälle koiralle voidaan suositella terveystarkastuksia tiheämmin kuin nuorelle aikuiselle. Tarvittaessa seurantaan voidaan yhdistää verikokeita, virtsanäytteitä ja muita tutkimuksia. Tarkastusväliä ei kuitenkaan voi määritellä pelkästään syntymävuoden perusteella. Myös koiran koko, rotu, sairaushistoria ja nykyinen vointi vaikuttavat suosituksiin.

Koirarodut eroavat toisistaan rakenteen, perinnöllisten ominaisuuksien ja tunnettujen terveysriskien suhteen. Siksi koiran terveystarkastusta suunniteltaessa on hyödyllistä huomioida myös sen rotu ja sukuhistoria.

Joillakin roduilla painotetaan esimerkiksi lonkkien ja kyynärnivelten tutkimista, toisilla silmätutkimuksia tai tiettyjä perinnöllisivä geenitestejä. Joidenkin rotujen kohdalla myös sydämen, polvien tai muiden rakenteiden tutkimukset voivat olla tärkeitä.

Jalostuskoiran terveydentilan selvittäminen on erityisen merkityksellistä, sillä tavoitteena on vähentää perinnöllisten sairauksien riskiä tulevissa sukupolvissa. Sopivat tutkumukset määräytyvät rodun ja voimassa olevien jalostussuositusten perusteella.

On kuitenkin tärkeää erottaa toisistaan terveystutkimus ja tavallinen terveystarkastus. Esimerkiksi normaali kliiininen tutkimus ei kerro luotettavasti koiran lonkkien röntgenkuvauslausunnosta, eikä normaali verinäyte sulje pois kaikkia perinnöllisiä sairauksia.

Myöskään geenitesti ei kerro kaikkea koiran terveydestä. Testi antaa tietoa vain siitä ominaisuudesta tai sairausriskistä, jota kyseisellä testillä tutkitaan.

Vastuullisessa jalostuksessa terveystuloksia tarkastellaan osana kokonaisuutta, johon kuuluvat myös koiran rakenne, luonne, elämänlaatu ja sukuhistoria.

Eläinlääkärin tekemä tutkimus on tärkeä osa koiran terveyden arviointia, mitta omistajan arjessa tekemät havainnot täydentävät sitä merkittävästi.

Koiran normaalin käyttäytymisen tunteva omistaja voi usein huomata pieniä muutoksia ennen kuin ne muuttuvat selviksi oireiksi. Ruokahalun muutokset voivat liittyä moniin eri syihin. myös selvästi lisääntynyt tai vähentynyt juominen voi olla tärkeä havainto.

Jos epäilet koiran juovan tavallista enemmän, voit mitata sen vedenkulutusta useamman päivän ajan, jos se onnistuu luotettavasti. Huomioi, että kuuma sää, liikunta, ruokavalio ja muut olosuhteet vaikuttavat juomiseen. Monen koiran taloudessa yksittäisen koiran vedenkulutusta voi olla vaikea arvioida. Tällöin kannattaa kertoa ell, mitä olet havainnut ja millaisissa olosuhteissa

Seuraa virtsaamisen tiheyttä, virtsan määrää ja mahdollisia muutoksia. Myös verinen virtsa, kipu virtsatessa tai toistuvat virtsaamisyritykset ovat merkkejä, joihin tulee kiinnittää huomiota.

Ulosteen koostumus, väri ja esiintymistiheys voivat puolestaan antaa vihjeitä ruoansulatuskanavan toiminnasta. Yksittäinen poikkeava uloste ei välttämättä tarkoita sairautta, mutta pitkittyvät tai toistuvat muutokset kannattaa selvittää.

Koiran painon seuraaminen säännöllisesti voi auttaa havaitsemaan pieniä muutoksia. Kotona painon mittaaminen voi olla hankalaa suurikokoisen koiran kohdalla, mutta eläinlääkärikäynneillä punnitukset muodostavat hyödyllisen seurantahistorian. Painon lisäksi kannattaa tarkkailla koiran lihaskuntoa, vyötärölinjaa ja kylkiluiden tunnusteltavuutta. Seuraa myös koiran lihaskuntoa.

Kiinnitä huomiota siihen, nouseeko koira normaalisti makuulta, hyppääkö se entiseen tapaan ja jaksaako se tavalliset lenkit.

Myös käyttäytymisen muutokset voivat olla merkityksellisiä. Aiemmin sosiaalinen koira voi alkaa vältellä kosketusta, tai tavallisesti rauhallinen koira saattaa muuttua levottomaksi. Käyttäytymisen muutoksilla voi olla monia syitä, mutta kipu ja sairaudet on tärkeää huomioida mahdollisina selityksinä.

Koiran turkkia harjatessa tai käsiteltäessä voi samalla tutkia ja tunnustella ihoa.

Suun tarkastaminen säännöllisesti auttaa havaitsemaan esimerkiksi hammaskiven, punoituksen tai rikkoutuneen hampaan. Kynsien kunto ja tassujen tarkastaminen puolestaan auttavat huomaamaan halkeamat, vierasesineet ja muut paikalliset ongelmat.

Kotona tehtävä tarkastelu ei korvaa eläinlääkärin tutkimusta, mutta se voi auttaa havaitsemaan muutoksia aikaisemmin.

Kaikki muutokset eivät edellytä päivystyskäyntiä, mutta uusia, pitkittyviä tai toistuvia oireita ei kannata sivuuttaa.

Eläinlääkärin arvio on aiheellinen esimerkiksi silloin, kun koiralla on:

• Selittämätöntä painonlaskua tai painonnousua
• Toistuvaa oksentelua tai pitkittynyttä ripulia
• Selvästi lisääntynyttä juomista tai virtsaamista
• Jatkuvaa kutinaa tai toistuvia iho- ja korvaongelmia
• Ontumista, jäykkyyttä tai vaikeuksia nousta ylös
• Uusi patti tai olemassa olevan patin kasvu
• Poikkeavaa väsymystä tai käyttäytymisen muutoksia
• Ruokahalun heikkenemistä tai kipuun viittaavaa käyttäytymistä.

Tilanteen kiireellisyys riippuu oireiden voimakkuudesta, kestosta ja koiran yleisvoinnista.

Päivystyksellistä arviota vaativat esimerkiksi hengitysvaikeudet, tajunnantason muutokset, romahtaminen, voimakas kipu, runsas verenvuoto, epäilty vakava myrkytys ja toistuvat tuloksettomat virtsaamisyritykset. Myös vatsan äkillinen turpoaminen yhdessä yökkäilyn tai levottomuuden kanssa voi olla merkki hengenvaarallisesta tilanteesta.

Jos olet epävarma oireiden kiireellisyydestä, ota yhteyttä eläinlääkäriin ja kuvaile koiran oireet. Älä odota suunniteltua terveystarkastusta, jos koiran vointi heikkenee äkillisesti.

Tavoitteena ei ole tehdä mahdollisimman paljon tutkimuksia, vaan valita sellaiset tutkimukset, joista saadaan koiran hyvinvoinnin kannalta merkityksellistä tietoa.

Omistaja voi helpottaa eläinlääkärin työtä valmistautumalla ell käyntiin etukäteen.

Mieti ennen käyntiä esimerkiksi seuraavia asioita

• Onko koiran paino, ruokahalu tai juominen muuttunut
• Onko se oksentanut, ripuloinut tai virtsannut tavallisuudesta poikkeavasti
• Onko sen liikkumisessa tai käyttäytymisessä muutoksia
• Mitä lääkkeitä, ravintolisiä tai muita valmisteita koira saa
• Onko sillä aiempia sairauksia tai tutkimustuloksia
• Onko lähisuvussa tunnettuja perinnöllisiä sairauksia

Jos koiran oireet ovat ajoittaisia, ota mahdollisuuksien mukaan video esimerkiksi ontumisesta, yskimisestä tai poikkeavasta liikkumisesta. Video voi olla hyödyllinen, vaikka oire ei näkyisi vastaanotolla.

Kirjaa myös ylös, milloin oireet alkoivat ja kuinka usein niitä esiintyy. Näin eläinlääkäri saa tarkemman kuvan tilanteesta.

Jos vastaanotolla on tarkoitus ottaa verinäytteitä tai tehdä muita tutkimuksia, kysy etukäteen, pitääkö koiran olla paastolla. Paaston tarve riippuu suunnitelluista tutkimuksista, eikä koiraa pidä paastottaa varmuuden vuoksi ilman ohjeistusta. Erityisesti pennuilla, pienikokoisilla koirilla ja tietyistä sairauksista kärsivillä paasto-ohjeet voivat vaatia erityistä harkintaa.

Terveys rakentuu myös jokapäiväisistä valinnoista. Sopiva ruokavalio, hyvä kehon kunto, riittävä lepo, koiran tarpeisiin sopiva liikunta ja turvallinen elinympäristö tukevat terveyttä. Myös rokotukset, loistorjunta, hammashoito ja koiran yksilöllisiin tarpeisiin perustuva ennaltaehkäisevä terveydenhoito ovat tärkeitä.

Ylipaino lisää esimerkiksi nivelten kuormitusta ja heikentää koiran elämänlaatua. Liian vähäinen liikunta voi puolestaan vaikuttaa lihaskuntoon ja painonhallintaan. Toisaalta liikunnan määrän ja rasituksen tulee sopia koiran ikään, rakenteeseen ja terveydentilaan.

Ruokinnassa olennaista on ravintoaineiden riittävyys ja tasapaino. Erityisesti kasvavilla koirilla ruokavalion tulee vastata niiden kehitysvaiheen tarpeita.

Omistajan tehtävänä ei ole diagnosoida kaikkia mahdollisia sairauksia kotona, vaan tunnistaa, milloin koiran vointi poikkeaa tavallisesta ja milloin on syytä pyytää ammattilaisen arviota.

Koiran terveydestä huolehtiminen on jatkuvaa yhteistyötä omistajan ja eläinlääkärin välillä. Omistaja tuntee koiransa tavat ja arjen, kun taas eläinlääkärillä on osaaminen arvioida löydösten merkitystä ja valita tarvittavat tutkimukset.

Säännöllinen terveydentilan seuranta voi auttaa tunnistamaan muutoksia ajoissa, mutta mikään yksittäinen tarkastus tai tutkimus ei pysty sulkemaan pois kaikkia mahdollisia sairauksia.

Tärkeintä on tuntea oman koiran normaali vointi, seurata sen hyvinvointia ja reagoida muutoksiin. Jos jokin tuntuu poikkeavalta tai huolestuttavalta, asia kannattaa ottaa puheeksi eläinlääkärin kanssa. Hyvinvoinnista huolehtiminen alkaa usein pienistä havainnoista jo ennen kuin koira osaa näyttää, ettei kaikki ole kunnossa.