Lonkkavian arvioinnista

Lonkkaniveldysplasia, lonkkanivelen kasvuhäiriö, lonkkavika

Ei niin rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Lonkkanivelen kasvuhäiriö tarkoittaa, että lonkkamalja ja reisiluun pää eivät ole täysin yhteensopivat ja kasvavat epänormaalisti. Lonkkanivelen tulisi olla tiivis paketti, ja löysyys aiheuttaa sen, ettei normaalia kosketuspintaa ole tarpeeksi. Dysplasiaa (eli epänormaalia kasvua/kehitystä) on eri vaikeusasteita ja eri asteikot perustuvat hieman erilaisiin mittaustekniikoihin dysplasian vakavuutta arvioidessa. Lievimmillään dysplasia on lonkkamaljan mataluutta, mutta vakavissa tilanteissa lonkkamalja saattaa puuttua lähes kokonaan, lonkkaniveleen muodostuu voimakkaasti nivelrikkoa, tai lonkkanivel voi mennä joko osittain tai kokonaan pois paikaltaan.

Nivelrikko on niveltä rappeuttava etenevä sairaus, missä nivelessä vallitsee tulehdustila, jossa nivelrusto vaurioituu, nivelruston alainen luu kalkkeutuu ja nivelen pinnoille muodostuu luupiikkejä.

Pennun ja nuoren koiran terve lonkkanivel kasvaa tasaisesti sekä reisiluun päästä että lonkkaluusta. Kun kasvu on epätasaista, lonkkanivel on löysä eikä reisiluun pää istu tukevasti lonkkamaljassa aiheuttaen epänormaalia hankaumaa ja kuormitusta nivelelle. Tämä voi johtaa degeneratiivinen nivelsairauteen eli osteoartroosiin eli nivelrikkoon, millä keho yrittää korjata nivelen epätasapainoa.

Lonkkavian syntymiseen ei voida osoittaa yhtä tiettyä syytä. Sairautta pidetään voimakkaasti periytyvänä, kohtalaisesta voimakkaaseen periytyvyyteen, mutta myös ympäristötekijöillä ja traumalla on osansa sairauden synnyssä. Lonkkanivelen kasvuhäiriötä tavataan enemmän suurilla ja raskasrakenteisilla koirilla, brakykefaalisilla (lyhytkuonoisilla) ja koirilla, joiden rungon pituus on merkittävästi suurempi kuin koiran korkeus. Ympäristötekijöistä ravitsemuksella, liikunnalla ja kuntoluokalla on tutkimusten mukaan merkitystä lonkkavian kehityksessä. Roduista saksanpaimenkoira, bernhardinkoira, labradorinnoutaja, kultainennoutaja, vanhaenglanninlammaskoira ja bulldogit ovat erityisen riskialttiita lonkkaniveldysplasialle.

Nivelrikon ja lonkkanivelen dysplasian kehityksen yksi merkittävimmistä ulkoisista tekijöistä on koiran ylipaino.

Saksanpaimenkoirilla tehdyssä tutkimuksessa pentuna ylipainoisilla koirilla oli kaksinkertainen riski kehittää lonkkaniveldysplasiaa normaalipainoisiin pentuihin verrattuna.

Suomessa 2014 saksanpaimenkoirilla tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että nuoret koirat jotka saivat raakaa lihaa, luita, rustoja, kalaa ja eläinperäisiä rasvoja, kärsivät epätodennäköisemmin lonkkaniveldysplasiasta kuin koirat, jotka eivät näitä saaneet. Kalsiumin ja D-vitamiinin liikasaanti voi hidastaa kasvavan koiran kasvulevyjen umpeutumista ja luutumista, mikä voi johtaa lonkkaniveldysplasiaan.

Kastraatio- tai sterilisaatioleikkauksella ei ole todettu suoraa yhteyttä lonkkaniveldysplasian kanssa, mutta alle vuoden iässä tehdyllä sterilaatiolla tai kastraatiolla voi olla vaikutusta kehittymisen kanssa, tutkimustulokset eivät ole suoraviivaisia. Tutkimuksesta riippuen narttujen sterilisaatioiällä joko ei ole ollut lonkkavian kehityksen kannalta merkitystä, tai "turvallisempi ikä", tutkimuksesta riippuen, on yli yksi tai yli 2 vuotta. Uroksilla rajaa pidetään noin yhdessä vuodessa. Sterilisaation/kastraation vaikutus lonkkaniveldysplasiaan voi osittain selittyä myös operaation jälkeen usein kertyvällä ylipainolla. (Tämän kokoelmatutkimuksen optimaalisesta kastraatio/sterilaatioiästä kissoilla ja koirilla voisikin joskus blogiin kääntää pääpointteineen.)

Yli kolmen kuukauden ikäisen pennun monipuolisen liikunnan on todettu vähentävän lonkkaniveldysplasian riskiä. Maaseudulla asuvilla koirilla sairastumisen riski on epätodennäköisempi kuin kaupungissa asuvilla. Jostain syystä Norjassa on havaittu, että syksyllä syntyneillä koirilla oli kaksinkertainen riski lonkkaniveldysplasialle verrattuna talvella syntyneisiin. Keväällä ja kesällä syntyneistä koirista puolet vähemmän sai lonkkaniveldysplasiadiagnoosin verrattuna talvella syntyneisiin. Vuodenajan vaikutuksen on epäilty johtuvan koirien mahdollisuudesta eri liikuntamuotoihin ja yleisistä pito-olosuhteista.

Lonkkaniveldysplasiasta kärsivät koirat voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään:

1. Nuoret koirat ilman nivelrikkoa, mutta lonkkanivelen löysyydellä

2. Koirat jotka ovat jo kehittäneet nivelrikkoa lonkkaniveleen

Lonkkavika voi oirehtia tai olla oirehtimatta. Jotkut yksilöt oirehtivat herkästi, kun taas toisilla voi olla jo pitkälle edennyt nivelrikko ennen kliinisten oireiden ilmestymistä. Sairautta kuitenkin pidetään etenkin edetessään kivuliaana, oli kliinisiä oireita tai ei. Oireet saattavat olla alkuun lähes huomaamattomia, pieniä muutoksia käytöksessä, liikkumisessa tai asennoissa.

Oireet voivat alkaa 3-12 kuukauden iässä, jolloin ne johtuvat nivelen löysyyden aiheuttamasta nivelkapselin tulehduksesta tai hermotuksen epänormaalista toiminnasta. Koiran kasvaessa loppuun oirehdinta saattaa loppua, kun nivel hieman tasapainottuu sen ympärille muodostuneen sidekudoksen vuoksi.

Toisen ryhmän oirehdinnan aiheuttaa nivelrikko, kun pehmentävä sidekudos on kulunut pois ja nivelrusto rappeutuu.

Lonkkavian oireita ovat:

• Krooninen tai satunnainen keventäminen
• Ontuminen
• "Bunny hopping" eli pupuloikkiminen takajalat samaan tahtiin, etenkin juostessa tai portaissa kulkiessa
• Vaikeudet nousta ylös, kulkea portaita tai hypätä esimerkiksi autoon
• Epänormaali istuma-asento
• Lihaskato takapäässä johtuen painon siirrosta eteen
• Lantion keikutus liikkeessä
• Vähentynyt aktiivisuus

Lonkkaniveldysplasia diagnosoidaan yleensä röntgenkuvauksella kevyessä rauhoituksessa.

Mutta mitä kuvista katsotaan?

Suomessa rodusta riippuen etenkin jalostuskoirat röntgenkuvataan lonkkien osalta usein ja koiran tulee olla kuvaushetkellä vähintään 12 kuukauden ikäinen, tai pevisasta riippuen jop 8-24 kuukauden ikäinen. Tällä tavalla pyritään jalostamaan tervelonkkaisia koiria ja sulkemaan pois jalostuksesta sairaat yksilöt. Kuvat otetaan kevyessä rauhoituksessa ja koira laitetaan röntgenpöydälle selälleen ja takajalat asetellaan kuvauksen ajaksi suoraksi venytettynä taakse, polvilumpiot kohdistettuna keskelle polviniveltä. Kuvausasennon tulee olla suora: selkäranka, suoliluut, reisiluut ja polvet tulee olla tarkasti aseteltuna luotettavan tuloksen saamiseksi. Kuvassa tulee näkyä suoliluun harjanteet ja polvilumpiot. Suomessa viralliset kuvat arvostellaan kansainvälisen FCI:n (Fédération Cynologique Internationale) asteikon mukaisesti A-E A:n ja B:n ollessa terveitä. C ilmentää lieviä dysplasian merkkejä, D:ssä kohtalaisia/keskivaikeita muutoksia ja E:ssä vaikeita dysplasiamuutoksia. Suomessa molemmat lonkkanivelet arvostellaan erikseen, esim A/B tarkoittaa vasemman lonkkanivelen olevan A ja oikean lonkkanivelen B.

Siitä, mitä kuvauksessa tarkemmin tehdään voi lukea Kennelliiton lonkkakuvausohjeesta eläinlääkäreille.

Kun oikeaoppinen röntgenkuvaus on suoritettu, siitä arvostellaan maljakon muoto, syvyys ja ääriviivat, maljakon ja reisiluun pään yhteensopivuus (nivelen tiiviys), reisiluun pään keskipisteen sijainti suhteessa maljakon yläreunaan, Norbergin kulma ja nivelrikkomuutokset. Virallisen tuloksen antaa Suomen Kennelliiton hyväksymät eläinlääkärit, kun kuvat on ensin ladattu kuvanneelta klinikalta SKL:n palvelimelle. Asiakas saa halutessaan kuvat kotiinsa yleensä huonolaatuisempana JPG-tiedostomuotona, mutta Suomen Kennelliittoon kuvat lähtevät aina täysikokoisina DICOM-röntgentiedostoina.

FCI:n kansainvälinen arvosteluohje (englanniksi), missä kuvataan yksityiskohtaisesti löydökset kuhunkin lonkkatulokseen.

Tässä kahdet terveet A/B lonkat (Shion ja Shura). A-lonkka on vasemman puolinen, ja B-lonkka oikeanpuolinen, eli kuvissa päinvastaiset: R-merkki viittaa right eli oikeaan puoleen. Tuo vasemman puolinen kuva on otettu vuonna 2022 ja se on yksiä ensimmäisiä virallisia kuvia mitä olen itse klinikalla ottanut, hieman parantamisen varaa löytyy ;) Kuva ei ole ihan täydellisen suora ja oikean polven sisäkierto on hieman liian voimakas, polvilumpio ei ole ihan keskellä. Kuvausteknisesti kuitenkin kohtuullisen hyvä suoritus ja SKL hyväksymä ja arvioima. Jos SKL kokee, ettei esimerkiksi voimakkaan vinouden vuoksi voi luotettavasti arvioida lonkkia, avaa se lähetteen uudelleen ja SKL:lle on toimitettava uusi parempi kuva. Joskus koiran rakenne voi olla niin epänormaali, esimerkiksi ristiluunalueelta, että suoraa kuvaa ei ole mahdollista saada.

Tässä näkyy seitsemän kuukautisen amerikanakitan kuvat, joka meni tutkimuksiin ontumisen ja oudon istumisasennon vuoksi. Kuvanneen eläinlääkärin arvio tässä kohtaa oli E/C, mikä mitä luultavammin on lähellä totuutta. Koiran vasen lonkka (kuvassa oikeanpuolinen) kärsi luksaatiosta ja oikea subluksaatiosta (kuvassa vasemman puolinen), eli vasen pysyvästi pois paikaltaan ja oikea niin löysä, että käy pois paikaltaan. Oikeassa nähtävissä myös reisiluun kaulan paksuuntumista.  Kymmenen kuukauden ikään mennessä oikea lonkka on hivenen tiivistynyt, mutta nivelrikkomuutokset ovat lisääntyneet molemmissa lonkissa. Vasen lonkka operoitiin lonkkaproteesilla, mutta koira jouduttiin valitettavasti lopettamaan vielä alle vuoden iässä. 

Vaikka FCI:ssä on käytössä sama kansainvälinen arvosteluasteikko ja Suomessa arvostelun antaa koulutettu eläinlääkäri, arvostelun tarkkuus vaihtelee huimasti yli 80 eri FCI-maan välillä. FCI ei määritä, kuka lonkkakuvia saa arvostella ja millaisella koulutustaustalla, vaan maasta riippuen se voi olla rotuyhdistyksen nimeämä itseoppinut henkilö. Tämä tuottaa paljon epäselvyyksiä ja tulkinnanvaraisuutta myös tulosten luotettavuuteen. Yleisesti ottaen Pohjoismaisia arvioijia pidetään tarkkoina ja FCI:n mittakaavalla yksinä tiukemmista, ja oma ajatukseni mukaan yksinä luotettavimmista.

Joissain roduissa lasketaan BLUP-indeksejä yksittäisistä ominaisuuksista, kuten lonkkatuloksista. BLUP-arvolla pyritään antamaan numeraalinen arvo sille, miten kyseinen koirayksilö periyttää tiettyä ominaisuutta, esimerkiksi tervelonkkaisuutta. Tähän indeksiin otetaan huomioon koiran oman tuloksen lisäksi esimerkiksi sukulaisten tulokset sekä ikä. BLUP 100 tarkoittaa rodun keskitasoa, tätä korkeampi arvo antaa odotusarvoisesti jälkikasvulle rodun keskitasoa parempaa tulosta, kun taas alle sadan arvo tarkoittaa että odotettavissa voi olla keskivertoa huonompaa lonkkatulosta.

OFA (Orthopedic Foundation for Animals) ylläpitää The Canine Health Information Center -tietokantaa perinnöllisistä sairauksista ja niiden seulonnasta ja tarjoaa usein Yhdysvalloissa käytettyä lonkkien luokittelua

Asteikko on Excellent, good, fair, borderline, mild, moderate, severe.

Excellent (Erinomainen)

• Lonkkanivelen rakenne on ihanteellinen. Reisiluun pää (nivelpallo) sijaitsee syvällä hyvin muodostuneessa lonkkamaljassa (acetabulumissa) ja nivelpinnat sopivat tiiviisti yhteen. Nivelrako on erittäin kapea.

Good (Hyvä)

• Hieman erinomaista heikompi, mutta edelleen hyvin muodostunut ja yhteensopiva lonkkanivel. Reisiluun pää istuu hyvin lonkkamaljassa ja peittyminen on hyvä.

Fair (Tyydyttävä)

• Pieniä epäsäännöllisyyksiä havaitaan. Nivelrako on leveämpi kuin hyvässä lonkassa. Reisiluun pää liukuu hieman ulospäin lonkkamaljasta. Lonkkamalja voi myös olla hieman normaalia matalampi.

Borderline (Rajatapaus)

• Löydös ei ole yksiselitteinen. Nivelen yhteensopivuus on yleensä heikompi kuin tyydyttävässä lonkassa, mutta nivelrikkomuutoksia ei ole, joten lonkkaniveldysplasiaa ei voida varmuudella todeta.

Mild Dysplasia (Lievä dysplasia)

• Selvä osittainen sijoiltaanmeno (subluksaatio) on nähtävissä: reisiluun pää on osittain pois lonkkamaljasta, mikä suurentaa nivelrakoa. Lonkkamalja on yleensä matala ja peittää reisiluun päätä vain osittain.

Moderate Dysplasia (Kohtalainen dysplasia)

• Reisiluun pää on vain niukasti lonkkamaljan sisällä, ja lonkkamalja on matala. Lisäksi esiintyy nivelrikon aiheuttamia luumuutoksia, kuten: reisiluun kaulan ja pään muodon muuttumista (remodellaatio), lonkkamaljan reunan luupiikkejä (osteofyyttejä), luun rakenteen tiivistymistä (skleroosia).

Severe Dysplasia (Vaikea dysplasia)

• Selvät merkit lonkkaniveldysplasiasta. Reisiluun pää on osittain tai kokonaan pois matalasta lonkkamaljasta. Nivelrikkomuutokset ovat huomattavia sekä reisiluun päässä ja kaulassa että lonkkamaljan reunoilla.

Excellent, good ja fair lasketaan terveisiin lonkkiin, ja tätä huonommat sairaisiin. OFA-kuviin koiraa ei tarvitse rauhoittaa, sen tulee olla vähintään 2 vuoden ikäinen ja kolme itsenäistä radiologia arvioi röntgenkuvan ja lopullinen arvo tulee enemmistön mukaan.

SKL tieteellisen toimikunnan puheenjohtaja Kirsi Sainio on kommentoinut seuraavasti:

"FCI:n viralliset lonkkaniveldysplasian luokat ovat A (=OFA excellent), B (=OFA good), C (lievä dysplasia = OFA mild), D ja E, jotka ovat vastaavasti kohtalainen ja vaikea dysplasia (=OFA moderate ja severe).

Joissakin FCI-maissa käytetään lisäksi A1 ja A2 sekä B1 ja B2 -jaottelua A- ja B-luokkien tarkentamiseksi.

OFA:n tapaan pidän B2-luokkaa rajatapauksena, joka voidaan joissain tilanteissa luokitella myös C:ksi.

Lopullinen luokitus on aina lausunnon antavan röntgenlääkärin arvio, joten nämä ovat vain ohjeellisia."

PennHIP on koirien lonkkanivelen löysyyden mittaamiseen ja nivelrikkoriskin arviointiin kehitetty röntgentutkimusmenetelmä. Se antaa tarkan lukuarvon (distraktioindeksi eli DI), jonka perusteella voidaan ennustaa koiran riski sairastua lonkkaniveldysplasiaan tai nivelrikkoon. Tutkimus voidaan luotettavasti tehdä jo 16 viikon ikäiselle pennulle, ja tätä menetelmää suositellaankin ns. välikuvaukseen ennen varsinaista virallista lonkkakuvausta.

Juha Kallio, eläinlääkäri, Länsi-Tampereen Eläinystäväsi Lääkäri Oy kommentoi eräässä artikkelisssaan näin:

"Toinen käyttökohde PennHIP-tutkimukselle on yksilöllinen lonkkaterveyden arviointi. Tulos kertoo hyvin luotettavasti yksilön riskistä sairastua elinaikanaan lonkkien nivelrikkoon. Tutkimuksen voi tehdä jo pennulle: Jo 4 kk iässä riski lonkkien nivelrikkoon sairastumisesta saadaan selville 75% varmuudella. Vuoden ikäisenä tehdyllä tutkimuksella riski sairastua nivelrikkoon saadaan selville yli 95% todennäköisyydellä (vammoja lukuun ottamatta). Lonkkavialle alttiiden rotujen harrastuskoirat, virka- ja työkoirat kannattaisi aina tutkia PennHIP-menetelmällä jo nuorina, esimerkiksi "välikuvausiässä" 6-7 kk vanhana. Tällöin voitaisiin välttyä lonkkien nivelrikkoon sairastuvien koirien turhalta ja kalliilta kouluttamiselta jalostuksessa hyödynnettävän tiedon lisäksi."

Asiaa pelkästä arvioinnista ja taustasyistä piisaa, joten mennään lonkkavian hoitoon joku toinen kerta! 

Kaikki artikkelin kuvat on julkaistu omistajien suostumuksella.