Akitan muotoinen
Rotumääritelmä on sama meille kaikille FCI-maissa, mutta jokaisella on kuitenkin oma näkemyksensä siitä, miltä ihanteellinen akita näyttää.
Rotumääritelmiä on erilaisia, mutta ydin on sama. Meille tutun Fédération Cynologique Internationale, FCI:n lisäksi maailmalla vaikuttaa esimerkiksi The Kennel Club Iso-Britanniassa, American Kennel Club Yhdysvalloissa ja AKIHO, tuo alkuperäinen japanilainen akitojen kattojärjestö.
Toim. huom. Tulossa on paljon mielipiteitä, yleistyksiä ja kärjistyksiä. Kyseessä on omaa ajatusta siitä, mikä on minun näkemykseni ideaaliakitasta ja mikä minun mielestäni on usein pielessä. Tarkoitus on pohtia omia tavoitteita ja kehityskohteita; mitkä ovat minun mielestäni lähtökohdat alkaa rotua kasvattaa. Jokaisen, joka haluaa kehittää itseään ja rotua, tulisi osata katsoa koiria, myös niitä rakkaimpia omia, kriittisesti ja objektiivisesti. Tämä ei ole hyökkäys, vaikka minua usein kärkkääksi kehutaan. Tämä on minun check point ja pysähdys miettimään, ja toivon, että se herättää muitakin miettimään.
FCI-roturyhmä 5 — pystykorvaiset ja alkukantaiset rodut
Akita nr:o 255
YLEISVAIKUTELMA: Suurikokoinen, vankka, tasapainoinen ja voimakasrakenteinen koira, jonka sukupuolileima on selvä; erittäin ylväs ja kohtuullisen omanarvontuntoinen; vahva ja kestävä.
Mielestäni akitan ensivaikutelman tulisi olla wau. Kuten määritelmäkin sanoo, akitan kuuluu olla vankka, voimakas, ylväs ja tasapainoinen. Asioita, jotka oman näkemykseni mukaan valitettavan usein puuttuu. Tietynlainen vahvuus ja voimakkuus, se wau, puuttuu keskivertoakitasta. Koirat ovat usein hinteliä, raajakkaita ja kevyitä; tasapaino puuttuu ja koira ei näytä toimivalta kokonaisuudelta.
PÄÄ:
Kallo-osa: Kooltaan suhteessa runkoon. Otsa leveä ja otsauurre selvä, ei ryppyjä.
Otsapenger: Selvästi havaittava.
Kirsu: Suuri ja musta. Lihanvärinen kirsu on sallittu valkoisilla koirilla.
Kuono-osa: Kohtuullisen pitkä ja vahva, tyvestään leveä, kapeneva, muttei suippo. Kuononselkä suora.
Huulet: Tiiviit.
Hampaat / Purenta: Vahvat hampaat. Leikkaava purenta.
Posket: Kohtuullisen kehittyneet.
Silmät: Melko pienet, yläviistoon kääntyneen silmän ulkokulman ansiosta lähes kolmionmuotoiset, melko etäällä toisistaan; tummanruskeat, mitä tummemmat, sitä parempi.
Korvat: Melko pienet, paksut, kolmionmuotoiset, kärjistään hieman pyöristyneet, melko etäällä toisistaan, pystyt ja eteenpäin kallistuneet.
Kaula: Paksu ja lihaksikas, ei löysää kaulanahkaa, suhteessa pään kokoon.
Vaikka kroppaa ei saa unohtaa, mielestäni päässä on akitan ydin. Pää ja ilme ovat stereotyppisenä akitan tavaramerkki©. Ongelmakohtia ovat vahvan kuonon puuttuminen ja ylipäätään naaman täyteläisyys, mikä tuo mieleen enemmän ketun kuin vahvan akitan. Välillä on myös turhan löysiä kuolaavia huulia ja itselle pieni ick on ihan vaaleanpunainen possunenä valkoisilla koirilla, vaikka se ei rotumääritelmän mukaan virhe olekaan. Rodussa on nähtävillä paljon pyöreitä, väärin sijoittuneita ja ihan liian pieniä silmiä. Suuret, väärän muotoiset ja väärin asettuneita korvat pilaavat helposti kokonaiskuvan. Jänismäiset, pitkät, ohuet, pystyt korvat eivät ole rotutyypilliset. Rodussa esiintyy enemmän liian suuria kuin sopivia korvia, mielestäni melko pienet korvat ovat aika hämärtynyt käsitys. Ulkomailla näkyy jonkin verran todella nahkaisia kauloja ja päitä, ja itselle herää lähinnä huoli ihopoimuista ja silmäterveydestä.
RUNKO:
Selkä: Suora ja vahva.Lanne: Leveä ja lihaksikas.
Rintakehä: Syvä, eturinta on hyvin kehittynyt ja kylkiluut kohtuullisen kaarevat.
Alalinja ja vatsa: Vatsalinja selväsi ylösvetäytynyt.
Häntä: Ylös kiinnittynyt, paksu ja tarmokkaasti selän päälle kiertynyt; alas vedettynä hännänpää ulottuu lähes kintereeseen.
Akitan rungon tulisi olla kauttaaltaan voimakas. Rodussa mielestäni keskeisempiä ongelmia on rintakehä: ”patterin välissä” kasvaneet koirat olemattomilla rintakehillä ja eturinnalla. Rinnat ovat täytteettömiä, mikä vaikuttaa jo etupään toimivuuteen, sillä olkavarren ja kyynärien tuki puuttuu. Jonkin verran näen myös seurattavana asiana heikon takakorkean ylälinjan ja suoran alalinjan. Häntien sijainnit ja kippuroiden laadut ovat vaihtelevia, yleisimpänä ongelmana lienee liian alas kiinnittynyt häntä.
RAAJAT:
ETURAAJAT:
Lavat: Melko viistot ja kohtuullisen kehittyneet.
Kyynärpäät: Rungonmyötäiset.
Kyynärvarret: Suorat ja vankkaluiset.
TAKARAAJAT:
Yleisvaikutelma: Hyvin kehittyneet, vahvat ja kohtuullisesti kulmautuneet.
Käpälät: Paksut, pyöreät, kaareutuneet ja tiiviit.
LIIKKEET: Joustavat ja voimakkaat.
Raajoissa löytyy kauttaaltaan sanomista. Akitoilla on todella paljon heikkoutta luustossa, raajoissa ja liikkeessä. Kulmauksien vähäisyys ja epätasapainoisuus lisäävät kokonaisuuden balanssin puutetta: voimakkaita takakulmauksia säestää usein kankisuora etupää. Akitalla ei kuulu olla show-weimarin 90˚ kulmauksia, vaan kulmaukset ovat kohtuulliset ja tasapainoiset. Heikot löysät kintereet ja kyynäreet, liike saattaa näyttää sivusta hyvältä, mutta ees-taas tarina onkin toinen. Röntgenkuvantamisen näkökulmasta ajatellen akita on onneksi suhteellisen terve rotu. Akitan liikkeistä puuttuu se rotumääritelmän mukainen jousto ja voimakkuus, liike ei ole funktionaalinen ja näyttää enemmän tai vähemmän vaikealta. Liikkeen kuuluu olla reipas, voimakas ja ketterä, potkun kohtalainen ja selkälinjan tulisi pysyä suorana. Ongelmakohtia ovat kapea kipinöitä lyövä taka- ja sivuliike, löysä etuliike, ja voimaton ilmaa potkiva lennokas takaliike.
KARVAPEITE:
Karva: Peitinkarva on karheaa ja suoraa, aluskarva pehmeää ja tiheää; lavoissa ja pakaroissa karva on hieman pitempää; hännässä karva on pitempää kuin muualla rungossa.
Väri: Punaisen kellanruskea, sesam (punaisen kellanruskea, jossa mustat karvankärjet), juovikas (brindle) ja valkoinen. Kaikissa yllämainituissa väreissä, lukuun ottamatta valkoista, tulee olla "urajiro". (Urajiro = valkosävyistä karvaa kuonon sivuilla, poskissa, leuan ja kaulan alapuolella, rinnassa, vatsassa, hännä alapuolella ja raajojen sisäpuolella).
Akitoilla on oman kokemuksen mukaan usein todella pehmeä karva. Peitinkarva on vähäistä ja sen pohjalla pumpulimainen alusvilla. Brindlejen raidoituksen tasaisuudessa on sanomista; punaisesta sävystä puuttuu voimakkuus; valkoisesta pigmentti ja puhtaus. Punaisilla tuntuu näkyvän enemmän värin laajuuden puutteita: raajat jäävät usein pitkältä matkalta värittömiksi. Erilaisia valkoisia laukkeja ja niskatäpliä näkyy todella usein, myös niitä turhan suuria.
KOKO:
Säkäkorkeus: Urokset 67 cm, nartut 61 cm; sallittu vaihtelu +-3 cm.
Yleistyneen keveyden lisäksi tuntuu, että koot ovat alarajoilla. Rotumääritelmä antaa kuitenkin onneksi hieman pelivaraa, mutta ihannesäkä olisi hyvä muistaa pitää mielessä.
VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.
Virheellinen sukupuolileima; ala- ja yläpurenta, puuttuvat hampaat; pilkullinen kieli; vaaleat silmät; lyhyt häntä; arkuus.
HYLKÄÄVÄT VIRHEET: Muut kuin pystyt korvat; riippuva häntä; pitkä karva (pörröinen); musta maski; merkit valkoisella pohjalla.
Tässä kohtaa haluaisin nostaa kaksi asiaa: virheellinen sukupuolileima ja arkuus. Tyttöpojat ja itsevarmuuden puute alkukantaisessa, voimakkaassa ja viileässä rodussa. Akitan kuuluisi olla luonteeltaan tasapainoinen ja itseään arvostava.
Tiedostot löytyvät linkistä: JACA Judge’s Education
Akita tuli viralliseksi roduksi American Kennel Clubissa vasta vuonna 2023 ja sitä kutsukaan japanese akitainuksi, sillä AKC:ssä akita viittaa meillä amerikanakitaksi tunnettuun rotuun. Akita pääsi "miscellaneous"-ryhmään, joka suoraan voisi kääntyä sekalaiseksi ryhmäksi. "Miscellaneous" on ikäänkuin koeaika, ja toiveissa on, että akita siirtyy pian "non-sporting"- ryhmään. Tuleva ryhmä on aiheuttanyt Yhdysvalloissa jo keskustelua, sillä ajatuksena alunperin oli, että akita pääsisi historiansa vuoksi "sporting"-rymään. AKC:n näkemys kuitenkin on, että rodun ennallistamisen vuoksi rotu muistuttaa nykypäivänä enemmän seurakoiraa, kuin alkuperäistä metsästyskäytössä ollutta matagiinua. Non-sporting-ryhmässä on esimerkiksi shiba, suomenpystykorva ja ranskanbulldoggi.
Tiedosto löytyy linkistä: Akiho Honbuten — Definitive Edition
Sivuilta löytyy myös asiaa valtavan tiedon sisältävästä akita-opuksesta, joka löytyy myös omasta kirjahyllystä. Kirja on todella laadukas, hyvin taitettu ja täynnä upeita värikuvia.
EMBRACE THE LEGACY WITH
"AKIHO HONBUTEN: DEFINITIVE EDITION"
With respect and admiration for this remarkable breed, we present the release of "AKIHO Honbuten: Definitive Edition" - a book by Peter van der Lugt that tells the tales of the Akita Inu and the AKIHO Honbuten exhibitions.
Embarking on this voyage in 2016, we initially explored the narrative of the 134th AKIHO Honbuten, enriching it with an exclusive dialogue featuring AKIHO President, Endou Takashi, within a comprehensive 110-page exploration.
Now, eight years onward, we unwrap a re-envisioned and enriched iteration of the project. Striving to eclipse its predecessor, this edition deepens its original scope, presenting new insights over 404 pages. Extending beyond just a single exhibition, it explores eight AKIHO Honbuten, including an in-depth look at the recent 148th AKIHO Honbuten.
Measuring 25 x 20 cm, this edition delivers extensive background information about the breed and introduces a newly articulated translation of AKIHO's Akita Inu breed standard. Additionally, readers will be invited into an enlightening conversation within a 10-page interview with Saitou Akira, longtime AKIHO Judge and former Director of Judging, who shares his insights into the world of the Akita Inu breed.
"AKIHO Honbuten: Definitive Edition," an indispensable addition to the libraries of those keen on exploring the lineage and cultural significance of the Akita Inu.
The Kennel Club vaikuttaa Iso-Britanniassa ja siellä rotu on "japanese akita inu".
Rotu on utility-ryhmässä, joka on varsin monen kirjava. Ryhmä on "fitness for a purpose", mikä tarkoittaa, että rodut ovat jalostettu jotain tiettyä käyttötarkoitusta varten ja siellä on akitan lisäksi esimerkiksi villakoira, dalmatialainen ja englanninbulldoggi.
Megapolis Style Shion
Mikä ero kuvissa on? Kuvat ovat perättäisiltä päiviltä viime vuoden Koiramessuilta.
Shion on uskomattoman hyvä liikkuja sille päälle sattuessaan. Märkä alusta, huono päivä, liian hyvä päivä kuitenkin aiheuttaa usein alemman kuvan tilanteen: ilmava, voimaton, lennokas taka-askel. Koiralla on vauhtia, mutta ei rotumääritelmän mukaista voimaa ja työntöä askeleessa, vaan se "potkii ilmaa".
Mielestäni Shion on varsin hyvä kokonaisuus, mutta jokaisella koiralla on omat puutteensa. Shionille toivoisin itse karkeampaa ja runsaanpaa karvaa, ihan vähän enemmän kulmauksia takapäähän, enemmän eturintaa ja syvempää rintakehää. Shionilla on myös oivat "nakkisilmät", jotka pyöristyvät ja kirkastuvat nakin nähdessään.
Odoroki No Akuma Shura
Shuralla on mielestäni kiva eturinta, mutta se on varsin tyhjä. Raajat saisi olla voimakkaammat ja hieman paremmin kulmautuneet. Shuran selkälinjalla on hyviä ja huonoja päiviä, kun ei huvita, etupää lysähtää herkästi kasaan. Tästä syystä olen itse alkanut esittämään Tsumppia, sillä mamman kanssa kaikki on aina mukavampaa. Shuran häntä on alas kiinnittynyt liian kallistuneesta lantiosta johtuen. Tupla-kippurahäntä ei ole virhe, mutta itse toivoisin vähän pidempää, sievää donitsia. Shuralla on mielestäni todella kaunis ilme, mutta kuono ja alaleuka saisivat olla voimakkaammat. Shuralla on myös hieman pieni pää suhteessa runkoon. Shuran turkki on kivan karkea äitiinsä verrattuna, mutta turhan lyhyt. Shura on ollut kehässä varsin iloinen persoona ja sellainen tyylikkyys on puuttunut, mutta hän on rauhoittunut merkittävästi kun on saanut ikää. Oma ajatukseni on, että kasvatuksellisesti pidän enemmän tästä vähän turhan pirteästä lähtökohdasta, kuin turhan varovaisesta.
Molemmilla koirilla on sievät, tiiviit etutassut, mutta lättänät takajalat; liian suuret korvat, joita karvattoman kaudet oikein korostavat.
Ajatuksia? Mikäli kiinnostaa jakaa omia mietteitä, laita rohkeasti kommenttia vaikka Instagramin kautta @kennellaniorum