Terveys

Akitoilla on historiansa vuoksi todella kapea geenipooli, mikä käytännössä tarkoittaa, että kaikki yksilöt ovat geneettisesti läheistä sukua toisilleen. Jalostusvalinnoilla on suuri merkitys rodun tulevaisuudelle, sillä rotua vaivaavat esimerkiksi autoimmuunisairaudet, allergiat ja atopia, epilepsia sekä arkuus ja aggressiivisuus. 

PEVISA

Pevisa, eli perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma on rotukohtainen ehto koirien jalostuskäytölle ja pentujen rekisteröinnille. Viralliset tutkimukset antavat myös tärkeää tietoa kasvattajalle, mutta myös muille harrastajille ja rotuyhdistykselle rodun terveystilanteesta. 

Akitoilla PEVISA-tutkimuksiin kuuluvat silmät ja lonkat. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jokainen suomalainen jalostusyksilö on tutkittava virallisesti silmien osalta silmäpeilauksella, ja lonkkien osalta röntgenkuvantamalla. PEVISA-ohjelman mukaan lonkkien raja-arvo on C , mikä tarkoittaa, ettei C:tä huonomman tuloksen saanutta koiraa saa käyttää jalostukseen. Koiran tulee olla kuvaushetkellä yli 18 kuukauden ikäinen. Silmäpeilauksen alaikäraja on 12 kuukautta ja akitoilla silmätutkimustulos on voimassa 36 kuukautta. Mikäli koiralla on todettu multifokaali tai geograafinen verkkokalvon kehityshäiriö, tai PHTVL/PHPV aste 1, tulee sitä käyttää jalostukseen vain näiden sairauksien osalta terveeksi todetun koiran kanssa.

Ulkomaisia koiria koskeva poikkeus: Ei vaadita PEVISA-tutkimuksia. (narttu 1, uros 2 pentuetta)

2026-2030 PEVISAssa on lisäksi penturaja: alle 5 vuotiaalle koiralle rekisteröidään 15 pentua, yli 5 vuotiaan koiran jälkeläisraja on 20. Viimeinen pentue rekisteröidään kokonaisuudessaan.

Vaikka PEVISA vaatii jalostuskoirilta vain lonkka- ja silmätutkimuksen, pidän erittäin tärkeänä, että viralliset lausunnot saataisiin "koko koirasta". Lonkkakuvauksen yhteydessä on hyvä kuvata myös ainakin kyynäreet ja selkä, mutta miksei myös olkapäitä. 18 kuukauden iässä selästä voidaan lausua nikamien epämuodostumat sekä välimuotoinen lanne-ristinikama. Jos koira on yli 2 vuotias, voidaan lausua myös spondyloosi.

PEVISA-tutkimuksiin tulee maksaa Kennelliiton lähete OmaKoirassa ennen tutkimusajalle saapumista. Lähetteet ovat voimassa 12 kuukautta maksupäivästä alkaen. 

Kennelliitto | Viralliset terveystutkimukset

Luusto

Tutkituista akitoista syntymävuosilla 2012-2022

• 87% A-C lonkat
• 98% 0 kyynäreet 
• 95% 0 polvet
• 94% SP0

Luustollisesti akitojen tilanne on siis varsin hyvä, mutta yksittäisiä tapauksia löytyy aina. 

Sebaceous adenitis | SA

Sebaceous Adenitis (SA) on krooninen ihosairaus, jota esiintyy muissa koiraroduissa akitan lisäksi. Sairaus on tulehduksellinen ja kohdistuu ihon rasvarauhasiin, joiden tehtävä on tuottaa talia eli sebumia. Kun rasvarauhaset tuhoutuvat, iho menettää luonnollisen suojaavan ja kosteuttavan rasvakerroksen, mikä johtaa kuivumiseen, hilseilyyn ja turkin laadun heikkenemiseen. SA on elinikäinen sairaus, jota ei voida parantaa, mutta sen oireita voidaan yrittää hallita.

SA on autoimmuunisairaus, koiran oma puolustusjärjestelmä hyökkää virheellisesti sen omia rasvarauhasia vastaan. Tarkkaa syytä ei tunneta, mutta tutkimusten perusteella sairaudella on vahva perinnöllinen alttius. Sairauden oletettavasti monigeeninen periytyminen tekee sen ehkäisystä haastavaa, mutta samalla korostaa jalostusvalintojen tärkeyttä ja populaation geneettisen monimuotoisuuden merkitystä.

Tyypillisesti sairaus puhkeaa nuorella tai keski-ikäisellä koiralla, noin 2–6 vuoden iässä.  Sairauden merkkejä voivat olla kuiva, hilseilevä iho erityisesti korvien sisäpinnoissa, turkin elottomuus ja värittömyys, hännän ja kasvojen kaljuuntuminen, outo haju ja karvanlähtö. Turkki voi menettää kiiltonsa ja muuttua epätasaiseksi tai laikukkaaksi. Oireet alkavat usein päälaelta. Monilla koirilla esiintyy myös sekundaarisia tulehduksia, kuten bakteeri- tai hiivatulehduksia, jotka pahentavat oireita ja aiheuttavat kutinaa ja epämukavuutta. SA voi olla myös täysin oireeton, ja ainoa varma diagnoosi saadaan ihobiopsianäytteillä, jotka lähetetään eläinpatologille tutkittavaksi.

Sairauden ennuste vaihtelee huomattavasti. Lievissä tapauksissa koira voi elää lähes normaalia elämää, kun taas vaikeissa tilanteissa ihon ja turkin kunto saattaa heikentyä merkittävästi, vaikuttaen myös koiran elämänlaatuun. Joskus SA voi johtaa eutanasiaan, kun hoito ei ole enää tuonut riittävää helpotusta. Tämän vuoksi varhainen tunnistaminen ja asianmukainen hoito ovat ensiarvoisen tärkeitä.

Uveodermatologinen syndrooma | UDS, VKH

Uveodermatologinen syndrooma, lyhyemmin UDS, on harvinainen mutta vakava autoimmuunisairaus, jossa elimistön puolustusjärjestelmä hyökkää virheellisesti melanosyyttejä eli pigmenttiä tuottavia soluja vastaan. Seurauksena syntyy tulehdusreaktio, joka kohdistuu erityisesti silmien sisäosiin ja pigmentoituneisiin ihoalueisiin. Tämä johtaa samanaikaisesti sekä silmien että ihon pigmenttimuutoksiin, ja usein myös nopeaan näön menetykseen. UDS muistuttaa ihmisten Vogt–Koyanagi–Haradan tautia, mutta koirilla neurologiset oireet ovat harvinaisempia ja sairaus rajoittuu yleensä silmiin ja ihoon.

Sairaus voi puhjeta missä iässä tahansa ja taudin eteneminen on usein nopeaa, etenkin nuorilla koirilla. Ensimmäisiä oireita ovat usein pigmentin häviäminen silmien ympäriltä, huulista ja kuonosta, ja silmäperäiset: silmien punoitus, valonarkuus, sameus, siristely ja näön hämärtyminen.

UDS:ään ei ole parantavaa hoitoa, ja oireet voivat tulla rajusti lyhyessäkin ajassa.

Amelogenesis imperfecta |  AI

Amelogenesis imperfecta (AI) on synnynnäinen hammaskiilteen muodostumisen häiriö, jossa hampaan uloin, suojaava kerros eli kiille ei kehity normaalisti. Se voi normaalia ohuempaa, pehmeämpää tai jopa puuttua kokonaan. Tämän seurauksena hampaat ovat heikot, helposti kuluvat ja alttiit kiputiloille ja tulehduksille.

Kiille on hampaan kovin aine, ja sen tehtävänä on suojata alla olevaa hammasluuta mekaaniselta rasitukselta, lämpötilan vaihteluilta ja bakteereilta. Kun kiille on rakenteeltaan poikkeava, hampaan suojaava pinta menettää kestävyyttään, mikä johtaa  kulumiin, värimuutoksiin ja jopa hampaiden murtumiseen. AI ei siis ole pelkästään kosmeettinen ongelma, vaan se voi heikentää koiran hyvinvointia merkittävästi.

Sairaus periytyy autosomaalisen resessiivisesti, mikä tarkoittaa, että koira sairastuu vain, jos se saa virheellisen geenin molemmilta vanhemmiltaan. Kantajat, joilla on vain yksi viallinen geeni, eivät oireile, mutta voivat siirtää sairauden eteenpäin. Sairauteen on kehitetty geenitesti.

AI:n oireet näkyvät yleensä jo varhaisessa iässä, heti hampaiden puhjettua. Hampaiden pinnat voivat olla epätasaisia, kellertäviä, ruskeita tai läpikuultavia. Kiille saattaa lohkeilla helposti, ja hampaat kuluvat nopeasti, vaikka koira söisi vain pehmeää ruokaa. Monet sairastuneet koirat kärsivät hampaiden arkuudesta, lämpö- ja kylmäherkkyydestä sekä pahanhajuisesta hengityksestä, joka johtuu sekundaarisista tulehduksista. AI-sairaan koiran huolellinen hampaiden hoito kotona ja eläinlääkärissä on erityisen tärkeää, jotta suu saataisiin pysymään mahdollisimman terveenä.

Akita ry:n ylläpitämä avoin SA-, UDS- ja AI-rekisteri.

Silmät | Perinnölliset silmäsairaudet

Distichiasis ja ektooppinen cilia ovat ylimääräisiä ripsiä. Distichiasiksessa, karva kasvaa ulos luomen vapaasta reunasta, kun taas vakavammassa muodossa ektooppisessa ciliassa ripsi kasvaa luomen sisäpinnan sidekalvon läpi.

Entropion on tavallisemmin alaluomen virheasento, jossa luomi kiertyy sisäänpäin aiheuttaen ärsytystä silmään.

Perinnöllinen harmaakaihi eli katarakta aiheuttaa nuorilla koirilla linssin samentumista osittain tai kokonaan. Katarakta voi olla synnynnäinen tai hankittu, perinnöllinen tai ei-perinnöllinen. Kaihia on useita erilaisia ja useimpien perinnöllisyyttä eri tunneta.

PRA eli etenevä verkkokalvon surkastuma tuhoaa silmän valoa aistivia soluja. PRA:ta on useita eri muotoja, useimmat autosomaalisen resessiivisiä, eikä niihin ole hoitoa. 

Verkkokalvon kehityshäiriö eli RD jaetaan kolmeen muotoon. Lievin muoto on multifokaali RD (mRD), laajempi muoto geograafinen RD (gRD) ja vakavin muoto totaali RD (tRD).

PHTVL/PHPV jaetaan kuuteen eri vakavuusasteeseen. Lievimmässä eli aste 1, on koiralle harmittomia pigmenttipisteitä linssin takana, asteissa 4-6 esiintyy linssin epämuodostuneisuutta. 

Kuivasilmäisyys eli KCS on monella rodulla epäilty olevat perinnöllinen vaiva, joka aiheutuu kun kyynelnesteen tuotto joko vähenee tai loppuu kokonaan.

Ektropion, luomen ulos kiertyminen, ja makroblepharon, liian suuri luomirako, ovat tyypillisiä isoilla löysä nahkaisilla roduilla.

Trichiasis tarkoittaa kasvojen karvojen osumista silmään, ja on tyypillisempää lyhytkuonoisilla roduilla.

Kennelliitto | Perinnölliset silmäsairaudet

Allergia ja atopia

Allergia syntyy, kun koiran immuunijärjestelmä reagoi voimakkaasti tavallisesti harmittomiin aineisiin, kuten siitepölyyn, pölypunkeihin, ruoka-aineisiin tai ympäristön kemikaaleihin. Atopia puolestaan on perinnöllinen taipumus kehittää tällaisia yliherkkyysreaktioita, ja se ilmenee useimmiten jatkuvana kutinana, ihoärsytyksenä ja toistuvina korvatulehduksina. Allergia ja/tai atopia puhkeaa useimmiten nuorella iällä, 6kk-3v.

Usein iho-oireet ovat atopiaa ja vain noin 10% on ruoka-aineallergioita, joihin yleensä liittyy myös ruoansulatuskanavan oireita. 

Atooppinen iho kutisee, usein turkki on huonolaatuinen ja ohut, iho hilseilevä ja ärtynyt. Toistuvat korvatulehdukset ovat atopian yleisimpiä oireita. Kutina on yleensä voimakkainta päänalueella, korvissa, tassuissa, nivusaluilla ja vatsassa, ja iho tummuu ja paksuuntuu näiltä osin. Voimakkaat oireet voivat aiheuttaa myös käyttäytymisen muutoksia, kuten ärtyneisyyttä.

Atopiaan ei ole parantavaa hoitoa, mutta oireita voidaan helpottaa. Tärkeintä on minimoida allergeenien määrä ja lievittää kutinaa.

Kennelliitto | Allergia ja atopia

Epilepsia

Koiran epilepsia on neurologinen sairaus, joka ilmenee toistuvina, äkillisinä epileptisinä kohtauksina. Kaikki epileptiset kohtaukset eivät ole epilepsiaa. Epileptiset kohtaukset johtuvat aivojen poikkeavasta sähköisestä toiminnasta, jonka taustalla voi olla perinnöllinen alttius, aivovaurio, kasvain, tulehdus tai aineenvaihdunnallinen häiriö.

Epileptinen kohtaus voi näkyä tajunnan menetyksenä, lihasjäykkyytenä, raajojen nykivinä liikkeinä, kuolaamisena tai virtsaamisena. Kohtauksen jälkeen koira on usein hetken sekava, väsynyt tai levoton.

Epilepsiaa ei voida parantaa, mutta vakavemmissa tapauksissa sitä voidaan hoitaa lääkkeellisesti.

Kennelliitto | Koiran epilepsia